Uutiset

Aikaneutraalia

5.10.2017

Suomi on monella tavalla tasa-arvoinen tasavalta, mutta lehti on kaksi sivua eikä lehti, aamu ja ilta eivät ole toinen toistaan viisaampia, ja harhaisista käsitteistä on syytä luopua. Vuorokauden ajasta riippumattomann tomumajan on syytä pyrkiä kohti täydellistä neutraaliutta.

Suomessa on helppo olla tasa-arvoinen. Poliittisen laululiikkeen mainitsemaa 20 perhettä ei ole, ja sana ”kapitalisti” viittaa kaikkiin niihin, joiden elämässä on sellainenkin tarkoitus, että ei pidä kaikkea tuhlata vaan sijoittaa, sekä naiseen, mieheen, että muuyritysmuotoihin.

Silti epäneutraalius näkyy monissa sanonnoissa, eikä aina hyvällä tavalla. Ilta on aamua viisaampi. Jokainen tietää, että päivä ja yö eroavat toisistaan kuin päivä ja yö.

Päivällä ja illalla on aivan eri sävy. On ihan eri asia tavata päiväkahvien kuin iltakahvien merkeissä.

Vuorokauden aikoja ei ole syytä häivyttää elämästä. Meidän vuorokausirytmimme on monenlainen ja erilainen, onneksi. Koko aikaa ei ole myöskään syytä muuttaa, ainakaan koko aikaa. Yö tehköön pojasta miehen.

Larry Pagen ja Sergei Brinin innovaatio Google kertoo hakutuloksissaan muun muassa, että haku ”aamutyö” tuottaa 1 640, ”päivätyö” 72 600 , ”iltatyö” 20 300 ja ”yötyö” 114 000 tulosta.

Moni, monempi dokumentti kertoo siis jonkinlaisesta yötyöstä.

Orjatyö on onneksi kadonnut käytöstä, aamulypsyn korvaa kone, iltalypsyn poliittinen korrektius ja alati hereillä oleva journalismi. Samaa tietä joutavat mennä päiväkännit, yökyöpelit.

Neutraalius on hyve. Aamu ei ole iltaa viisaampi, eikä ilta aamua. Eikä Ilta Aamua, tai toisinpäin. Olemme tasa-arvoisia, neutraaleja, arvovärittymättömiä.

Ei ole Iltalehti parempi kuin Aamulehti. Ei. En tästä eteenpäin kielenkäytä aamu- tai iltalehteä. On vain lehti. Se on neutraali, ja neutraali on hyvä, ja hyve.

Ei myöskään ole syytä käyttää ylipäätään ilmaisuja ”aamulehti” tai ”iltapäivälehti”, vaikka onkin aamulehtiä ja iltapäivälehtiä. Poliittis-journalistis-jokis-orwellilaisessa korrektiudessa on vain lehtiä.

Toisaalta: vielä askel pitemmälle. Pitää olla neutraali, aika neutraali aikaneutraali. Mutta sekään ei riitä. Pitää olla neutri-neutraali.

Voiko edes puhua lehdestä? Lehti on kaksi sivua, etusivu jota katsoo, ja sen takana takasivu. Jos puhuu painetusta lehdestä, mistä puhuu? Lehdistä, etusivuista, kakkosivuista, urheilusivuista, kulttuurisivuista. Pitää siis puhua lehdistä. Aamulehti on lehdet, Helsingin Sanomat on lehdet. Aamulehdet, olisin ennen sanonut, ellen olisi siitä luopunut. Iltapäivälehdet, ellen olisi siitä luopunut. Vai aamusivut, iltapäiväsivut?

Ja totuuden nimissä – jota herra paratkoon journalismikin on ja sanoo olevansa – ei nykyneutraali lehti ole lehti. Eikä kokoelma sivuja. Se on nettisaitti, mobiilisovellus, myös painotuote, yhteiskunnan päiväkirja, vallan vahtisylikoira; se on sisältö, substanssi, tv-ohjelmat, rivi-ilmoitus, valokuva, mielipide. Lehti, kaksi sivua on kaikessa arvovärittyneisyydessään kaikkea muuta kuin neutraali, korrekti ilmaisu, jos sillä halutaan kuvata sitä journalistis-kapitalistis-markkinoimis-mainonnallista kokonaisuutta, joka ennen tunnettiin sanomalehtenä.

”Lehti” on neutraaliton. Kuin mies. Kuin nainen. Mies on ollut, on ja tulee olemaan. Nainen on ollut, on ja tulee olemaan.

Neutraalius on, ja kohta ei.