Työsopimusmarkkinoilla huokaillaan hiipuvan henkäyksiä.
Jakeluliiketoiminnassa on monia yrityksiä, ja jakajilla kaksi työehtosopimusta. Yhdessä yrityksessä, Postissa noudatetaan Posti- ja logistiikka alan unionin Paun tessiä. Muut jakelufirmat noudattava Teollisuusliiton sopimusta.
Näillä on palkkojen osalta kohtalaisen iso ero.
Paun sopimuksen mukaan postijakajien palkkataulukon mukaan tuntipalkka vaihtelee 11,34 ja 14,41 euron välillä. Teollisuusliiton sopimuksessa ilmeisesti ihan samanlaisesta työstä maksetaan 8,90:stä 10,26:een euroon.
Nyt Posti haluaa alkaa soveltaa Teollisuusliiton tessiä.
Se on perin ymmärrettävää. Kun samassa jakelubisneksessä on useita yrityksiä, on perin omituista jos yksi joutuu noudattamaan huomattavasti kalliimpaa tessiä. Se vääristää kilpailua, ja antaa Postin kilpailijoille ihan merkittävän edun. Tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisen kilpailun kannalta samassa työssä pitäisi olla samat työehdot.
Jos asioita yhtenäistetään, vaihtoehtoja on kaksi: kaikissa yrityksissä sovelletaan joko Paun tai Teollisuusliiton tessiä. Paun tes nostaisi kuluja, ja sen toteuttaminen on käytännössä mahdotonta. Vaihtoehdoksi jää, että jakelubisneksessä noudatetaan Teollisuusliiton sopimusta.
Kuten työsopimusmarkkinoilla yleensä, järkiperäistäminen ei käy.
Yhteiskunnalliselle keskustelulle ominaiseen tapaan nytkin ovat äänessä osittain ne, joille asia ei kuulu ja jotka eivät sitä päätä. Samoin ne, joilla on joku – yleensä poliittinen – intressi. Ja tietysti ne, joiden intressi on vastustaa muutosta, uudistusta ja kehitystä. Tämä osa lankeaa luontaisesti ammattiliitoille.
Posti haluaa siis muuttaa työehtosopimusta, ja se johtaisi työntekijöillä palkan alenemiseen. Ensin muutoksen piti koskea satoja, nyt sitten tuhansia.
Asia on päivän selvästi autonomiseksi tunnustettujen työmarkkinoiden hoidettava. Mutta eipäs olekaan. Itse pääministeri on asiaan puuttunut, ja vahvasti onkin. Kuten monet muutkin poliitikot ja journalistit, jotka ovat osoittaneet perin korkeasävyistä eettistä selkärankaa ja hurskastelua. Postin toimitusjohtajan palkka ja palkkiot on sotkettu somasti samaan soppaan, vaikka se - oli kohtuuton tai ei - on ihan toinen asia.
Antti Rinne kertoi Helsingin Sanomille, että Postin työntekijöille voitaisiin maksaa ehkä kertakorvaus palkanalennuksista. Tämä on aika merkillinen näkemys. Tällä vuosituhannelle on monen työntekijän ns. saavutettuja etuja karsittu. Siis käytännössä pienennetty palkkaa. Merkittävin palkan pienennys on tietysti niillä kymmenillä, sadoilla tuhansilla, joiden työsopimus on joustanut irtisanomisen kautta. Eipä näille pääministeri ehdota erilliskorvausta.
Minä olisin valmis ottamaan takautuvastikin kertakorvauksen irtisanomisen takia menetetyistä palkoista. Eikä edes ihan täysimääräisesti tarvitsisi maksaa.
Ilmeisesti Rinteen mielestä Posti ja sen työntekijät ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisin kuin muut.
Uusi työehtosopimus ei käy Paulle. Se on tietysti ihan ymmärrettävää. Liiton tehtävä on puolustaa jäsentensä etuja, eikä palkanalennus ole ikinä ollut ammattiliittojen valikoimissa. Ei, ne ovat hoitaneet yritysten palkkakulujen alaspäin joustamisen hyväksymällä irtisanomiset. Tärkeintä on ollut, että taulukkopalkat nousevat, ja ne maksetaan niille, joiden työpaikka on säilynyt. Viis niistä, joiden työt menivät. Tämä on ns. edunvalvontaa. Ainakin liiton itsensä.
Merkillinen on myös Paun puheenjohtajan Heidi Niemisen kommentti Helsingin Sanomissa 12. syyskuuta:
”Tämä maa ei kaipaa työssä käyviä köyhiä.”
No, tottahan se varmaankin. Mutta niitä työssä käyviä köyhiä on paljon: prekariaattia, pätkätyöläisiä, nollatuntiväkeä, pakkoyrittäjiä. Lukumäärää ei tiedä kukaan, mutta kymmeniä tuhansia ainakin. Ja näitä yhteiskunnan vähäväkisiä ei ay-liike siis kaipaa. Eiväthän ne ole liiton jäseniäkään. Eivät ole tulevaisuudessakaan.
Merkillinen Niemisen lausunto on siinäkin mielessä, että Paun edustamalla toimialalla näitä toisen tessin ihmisiä on paljon. Ja heitäkään Pau ei kaipaa.
Se ay-liikkeen solidaarisuudesta.
Kaikki uutiset:
Kaukopään tehtaat maailman muutoksessa
Tannisen säätiön historia ilmestyi
Yhteisen hyvän kaatamisesta hyve
Levyt kuolevat ja muistot katoavat
Tarina tuli journalismiin - piru vie
Olin siellä minäkin – hiihdoissa
Näin puhut journalismista lapsille
Lasten juhla - aika karnevaali
Hyvinvointiyhteiskunnan hyvästit
Tmi Rinkisen jutut
Y-tunnus: 2785907-7
Antti Rinkinen
Lahti
antti.rinkinen(at)rinkisenjutut.fi
0400 547 733