Uutiset

Kaksio vai kartano?

Savonlinnassa myytiin tila.

Rakennuksia yhteensä 18. Monenlaisia. Matkaa Savonlinnan torilta 13,9 kilometriä.

Päärakennus on kartano, rakennettu 1800-luvulla hirrestä, 26 metriä pituutta, 11 metriä leveyttä, kerrosalaa liki 200 neliötä. Suojeltu talo.

Mukana tuli vuonna 1986 tehty koulurakennus. Huoneistoalaa 1300 neliötä. Vanhemmat koulurakennukset vuodelta 1931 ja 1962, 1100 ja 850 neliötä tilaa.

Asuinrakennus vuodelta 1993, 140 neliötä.

Kolme oppilasasuntolaa, 1980- ja 1990-luvulta, 300 ja 400 neliötä.

Pari huoltorakennusta, kolme varastoa, korjaamorakennus.

Rantasauna, 50 neliötä: takkatupa, sauna, pesuhuone, pukuhuone, keittiö. Vieressä grillikota.

Maata 43 hehtaaria, siitä metsää 26 hehtaaria. Puuston arvo noin 80 000 euroa.

Tila on järven rannalla, puhtaan Saimaan rantaviivaa kilometri.

Edellinen kauppa tehtiin vuonna 2007, silloin hinta oli 2,5 miljoonaa euroa.

Nyt meni pakkohuutokauppaan. Ensimmäisellä yrityksellä tarjottiin 108 000 euroa. Ei hyväksytty.

Tuli toinen kierros. Nyt tarjottiin jo enemmän: 156 000 euroa. Tarjous hyväksyttiin. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta: kops.

Ostaja on Savonlinnan kaupunki.

Tilalla on pitkä historia; Lehtiniemen kartanon juuret ovat ainakin 1600-luvulla, kertoo Wikipedia. Se oli muutaman suvun hallussa, kunnes Maanviljelysseura hankki sen 1900-luvun alussa, ja lahjoitti valtiolle 1928. Tilalle perustettiin emäntäkoulu, myöhemmin kotitalousoppilaitos. Tilan osti yksityinen ihminen vuonna 2007, sillä 2,5 miljoonalla. Koulu lakkautettiin 2008. Vuonna 2015 siellä aloitti vastaanottokeskus, joka suljettiin kesällä 2017.

Ei ollut omistajalle hyvä bisnes.

Lehtiniemen vieressä on Rauhalinna; upea 500 neliön pitsihuvila vuodelta 1900. Wikipediassa tietoja ja kuvia. Sekin on tulossa huutokauppaan. Savonlinnan harkitsee senkin ostamista.

Savonlinnan kaupunki siis maksaa kaikesta 156 000 euroa. Samalla hinnalla saa Oikotien mukaan Helsingin Konalasta 40 neliön kaksion vuonna 1964 rakennusta talosta. Tai Savonlinnasta uudesta kerrostalosta 44 neliötä; käytettyjä kämppiä paljon halvemmalla.

Halvalla menee Savossa ja toki muuallakin omaisuus. Entiset hienot kartanot ja toimivat rakennukset ovat käytännössä omistajalleen vain iso, iso vaiva ja riesa. Tuskin löytyy yksityistä rahaa, joka Lehtiniemen kartanon kaltaisia kiinteistöjä hankkisi; ainakin jos kauppaan sisältyy entisiä asuntoloita ja kouluja. Kuluja on tiedossa - vaikeampi keksiä, mistä tuloja.

Suomessa on paljon tällaisia tiloja, kiinteistöjä, kartanoita, rakennuksia. Monet puhtaan järven rannalla, monet hyvin hoidettu, monella paljon monenlaista historiaa takanaan. Ja edessä synkkä tulevaisuus.

Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, meillä ei ole varaa omistaa näitä rakennuksia. Arvot ovat kauneudessa, muistoissa ja historiassa. Käyttöarvoa voisi olla, taloudellinen arvo menee negatiiviseksi. Tulevaisuusarvo myös.

Onhan se tavattoman surullista.

Jos näitä rakennuksia ja ympäristöjä halutaan säilyttää, ainoa vaihtoehto taitaa olla, että julkinen sektori – käytännössä kunnat – ostavat ne.  Yksityistä, joka antaisi lainaa ja joka ottaisi lainaa ja kantaisi vastuun, niihin tuskin löytyy. Ja mistä niille käyttöä löytyy, entisille kartanoille, entisille kouluille, entisille funktioille. Maailma on muuttunut.

Sitäkin sopii kysyä, onko kunnan tehtävä ottaa hoitaakseen ehkä halpa hankinta, mutta kallis ylläpito. Ajatus on toki kaunis, mutta joku raja kunnankin, meidän, rahojen käytöllä on oltava.

Mutta toivottavasti Savonlinna löytää Lehtiniemelle, ja ehkä Rauhalinnallekin, käyttöä. Matkailua sinne on ajateltu, mutta mitenhän vanhat opiskelija-asunnot taipuvat nykyisen matkailijan vaatimuksiin? Pelkona on, että käy kuten Savonlinnassa jo monelle kerrostalolle: purkaa pitää.