Uutiset

Kuuden miljoonan tunne

Lappeenrantaan on tulossa lääkärihelikopteri.

 

Hyvä juttu.

 

Kuten Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen osuvasti sanoi Etelä-Saimaassa: Tämä luo ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta. Tunteen hinta on ainakin kuusi miljoonaa euroa vuodessa.

 

En ole ihan varma, onko Itkonen päätöksestä iloinen, kuten lehti määrittelee Itkosen tunnetilan.

 

Itkonen kommentissa avainsana ”tunne”. Merkittävää on, että Itkonen ei sano, että helikopteri luo turvallisuutta. Ei, hän puhuu pelkästään tunteesta.

 

Ja siitä lääkärihelikoptereissa on ensisijaisesti kyse. Tunteesta. Kalliista tunteesta. En ole ollenkaan vakuuttunut, että helikopterit tuovat oikeasti lisää turvallisuutta, parempaa sairaanhoitoa, parempaa ensihoitoa, lisää säästettyjä ihmishenkiä. Enkä siitä, että näillä rahoilla kansalaisten terveyttä ja hoitoa hoidettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Lääkärihelikopteri on toki tavattoman hieno keksintö. Jo sana vetoaa tunteisiin. Lääkäri on se, joka auttaa, jos ihmiselle käy huonosti. Ja helikopteri on se, joka pääsee mihin tahansa, milloin tahansa, vaikka tiettömien taipaleiden taakse. Saimaan rannalla on erityisesti oltu iloisia siitä, että nyt päästään vaikka Saimaan saaresta hakemaan loukkaantunut ihminen, saadaan ensihoito nopeasti käyntiin, ja yhdessä hujauksessa potilas täyden palvelun sairaalaan.

 

Ei tämä ihan yksinkertaista kuitenkaan ole.

 

Jos lääkärihelikopterit rahoitettaisiin ihan irrallaan kaikesta muusta terveydenhuollosta, jos ne eivät mitenkään olisi samojen terveysrahojen potissa, jos ne olisivat terveydenhuollossa uutta rahaa, niin olisivathan ne hyväksi.

 

Mutta näin ei ole. Lääkärihelikopterit vievät meidän terveydenhuollon rahojamme. Nyt niukkoja rahoja siirretään jostain muualta helikoptereihin.

 

En ole millään muotoa terveydenhuollon enkä helikopteriliikenteen asiantuntija, mutta luulen, että helikopterirahoilla voitaisiin kansalaisten terveyttä edistää monin verroin tehokkaammin tekemällä jotain muuta. Kun resurssit ovat niukkoja, ne täytyy tietenkin allokoida mahdollisimman tehokkaasti. Nyt näin ei ole käymässä.

 

Helikopterin lennot ovat pois jostain muusta. Myös jostain muusta ihmishenkiä pelastavasta toiminnasta.

 

Nyt lääkärihelikoptereita on Suomessa kuusi. Neljän vuoden – niin kauan tosiaan kestää – kuluttua kaksi lisää. Syynä lisäämiseen on eduskunnan oikeusasiamiehen näkemys siitä, että kuusi helikopteria ei riitä takaamaan yhdenvertaista ensihoitoa hätäpotilaille. Nyt on helikopteri saavuttaa 76 prosenttia suomalaisista, kahden lisäyksen jälkeen 85 prosenttia. Onko tämä sitten yhdenvertaista niiden 15 prosentin kannalta – vai tarvitaanko koptereita vielä useita lisää?

 

Rahaa ja yhdenvertaisuutta tärkeämpää tuntuvat olevan mielikuvat, ja Itkosen mainitsemat tunteet.

 

Monen mielessä on – kiitos kopteritoimintaa hoitavan yrityksen ja tiedotusvälineiden luomien mielikuvien – käsitys kopterista ja lääkäreistä pelastamassa onnettomuuksien uhrien henkiä vaikeissa oloissa. Mielikuvat ovat lähinnä televisio sairaala-sarjoista muistuttavia; dramatiikkaa, onnettomuuksia, rutussa olevia autoja, henkitoreissaan olevia ihmisiä – ja taivaalta saapuvaa pelastusta. Deus ex machina – jumala koneesta.

 

Toki näitäkin tapauksia on, ja toki helikopteri on joskus ylivoimaisesti paras keino saada lääkäri potilaan luo, ja potilas sairaalaan.

 

Helikopterilla on myös huonoja puolia. Se on tavattoman kallis. Suomessa on monena päivänä sellainen sää, ettei kopterilla pääse ilmaan. Ei sillä voi laskeutua ihan mihin tahansa.

 

Outoa on se, että sangen suuri päätös tehtiin juuri nyt, kun sote-uudistus on levällään.

 

Ehkä rahat olisi ollut parempi laittaa muun ensihoidon kehittämiseen. Ehkä se olisi turvannut parempaa hoitoa, tehokkaampaan ensihoitoa, enemmän hengissä säilyneitä ihmisiä. Maata pitkin.