Uutiset

Toinenkin ääni käytössä

2.2.2018

Vuonna 1905 Helsingin Senaatintori oli täynnä. Suomi oli osa Venäjää, sortokausi oli käynnissä, äänioikeus perustui veronmaksukykyyn, maaomistukseen tai virka-asemaan. määrään. Suomalaiset halusivat parempaa. Niinpä Senaatintori täyttyi, kun suomalaiset vaativat yhtäläistä äänioikeutta.



Kuten myöhemmin kansainvälinen iskulause kertoi: yhtenäistä kansaa mikään ei voi voittaa; ja suomalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vuonna 1906. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui - naiset ja suurin osa miehistä saivat ensimmäistä kertaa oikeuden äänestää. Samalla säätyvaltiopäivät korvattiin eduskunnalla. Kunnissa uudistus tehtiin 1917.



Iso kiitos tästä kuuluu SDP:lle ja työväenliikkeelle, joiden kautta monen kansalaisen ääni pääsi kuuluviin ja vaikuttamaan; lopulta demokraattisesti, yleisesti ja yhtäläisesti.



Suomen perustuslaki edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.



Perustuslain mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Perustuslain mukaan valtiovalta ei kuulu kenellekään muulle.



Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen, sanoo perustuslaki. Ja edelleen: Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.



Lakeja ei saa, ei voi säätää kukaan eikä mikään muu kuin eduskunta.



Siinä on suomalaisen ja länsimaisen demokratian olennaiset asiat. Jokaisella on yksi ääni. Ja kansan tahtoa edustaa eduskunta, joka säätää lait.



Lainsäädäntövaltaa ei kenenkään pidä edes yrittää. Jo yritys on demokratian, kansanvallan ja perustuslain vastaista.



Perustuslaki on erinomaisen selkeä. Mutta jotenkin 1960-luvulta lähtien Suomeen hiipi tavattoman nopean maatalouden kutistumisen, rajun teollistumisen ja kaupungistumisen yhteydessä sopimusyhteiskunta, jossa asioista - myös isosta osaa lainsäädäntöä - päätettiin ohi eduskunnan yksinvallan, kolmikantaisesti. Oli valtiovalta, olivat työmarkkinaosapuolet, työnantaja ja työntekijät.



Sopimusyhteiskunta oli yksi syy, miksi ja miten Suomi nousi sodan jälkeen nopeasti maailman vauraimpien kansojen joukkoon. Tarkoitus pyhitti keinoja, ja tulokset olivat kiistattomat: yhdessä sovittiin, yhdessä tehtiin, yhdessä noustiin. Mutta tämä malli ei enää toimi. Valtion ja työmarkkinajärjestöt eivät enää tee yhteisiä sopimuksia kuin äärimmäisen harvoin.



Ainakaan yksittäisistä laeista niitä ei tehdä.



Toki kiky-sopimuksessa oli lause: "Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että hallitus valmistelee työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan tehtävät muutokset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa". Siis esittävät. Siis valmistelee.



Valmistelun tuloksena oli aktiivimalli. Mallin takana oli STTK:n pääekonomisti, Ralf Sund; entinen Vasemmistoliiton puoluesihteeri, entinen SAK:n ekonomisti, entinen Kemianliiton liittosihteeri. Ihminen, joka tuntee työmarkkinat ja suomalaisen yhteiskunnan.



Mallia moitittiin toki, eikä kukaan tainnut olla tyytyväinen. Eivät työnantajat, eikä varsinkaan SAK, joka jäi pois jatkovalmistelusta.



Lakiehdotus oli lausunnoilla, ja lopulta eduskunta hyväksyi lain joulukuussa. Kritiikkiä toki esitettiin, mutta varsinainen kohu syntyi yksityisen kansalaisen, Martin-Éric Racinen kansalaisaloitteesta. Allekirjoituksia on 135 000. Somen kautta tarjoutui tilaisuus SAK:lle ja demareille.



Nyt takavuosien suuruus SAK kaipaa siis itselleen osallisuutta lainsäädäntövallan käyttöön. Järjestö ei hyväksy demokraattisesti valitun, kansan tahtoa toteuttavan eduskunnan säätämää työttöminen aktiivilakia.



Tänään 2.2. satamat ovat kiinni, jotkut suuret teollisuuslaitokset seisovat, monien kaupunkien julkinen liikenne ei toimi, elintarvikkeiden kuljetukset ovat seis; töihin pääsy on vaikeaa, työnteko on vaikeaa, ihmisten elämä on vaikeaa.



Laki on voimassa. Eduskunta on sen päättänyt, ja samalla todennut että lain toimivuutta on seurattava ja lakia muutettava, jos siihen on tarve.



Mutta ei tämä riitä SAK:lle.



SAK haluaa jäsenilleen toisenkin äänen, sen yleisen ja yhtäläisen lisäksi. Yhdellä valitaan kansanedustaja, toisella varataan mahdollisuus muuttaa sen ensimmäisen äänen päätöksiä.