Uutiset

Yhteisen hyvän kaatamisesta hyve

Ei ole demokratiassa eduskunnalla ja hallituksella sen kummempaa tehtävää kuin edistää Suomen ja suomalaisten asiaa ja hyvää kaikin tavoin. Huolehtia turvallisuudesta, terveydestä, hyvinvoinnista, koulutuksesta, työstä, tasa-arvosta, uskosta tulevaan.

Nykyinen eduskunta ja hallitus/ministeristö, kansanedustajat ja ministerit, ovat tässä ainoassa tehtävässään epäonnistuneet vakavasti, surkeasti ja synkästi.

Vaikka perimmiltään valta – jota poliitikot vain käyttävät – kuuluu kansalle, ei tästä surkeudesta voi kansaa syyttää.

Poliitikot, kansanedustajat, ministerit ja koneisto ovat vikapäät.

Koko Suomen poliittinen järjestelmä epäonnistui tälläkin vaalikaudella. Se on jo vakavampi juttu. Ainahan ihmisiä voi vaaleissa vaihtaa, mutta nyt enemmän on kyse koko järjestelmän toimimattomuudesta. Mites se korjataan?

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus oli muutaman vuosikymmenen sopiminen. Pieni kansa pystyi pohtimaan, mikä on meille hyväksi, ja etsimään yhdessä keinot yhteisen hyvän toteuttamiseen. Ensin murtui sopimusyhteiskunta työmarkkinoilla. Nyt näyttää sopiminen, yhdessä tekeminen, olevan mennyttä myös politiikassa.

Presidentti Koivistoa on pitkälti kiittäminen siitä, että parlamentarismi on Suomessa voinut hyvin. Työnjako oli selvä: kansa äänesti vaaleissa, suositummat puolueet muodostivat koko vaalikauden istuneen enemmistöhallituksen, hallitus toi esityksiä eduskuntaan, joka ne hyväksyi. Usein esityksiä pohdittiin yhdessä hallituksen ja opposition kanssa, parlamentaarisessa valmistelussa. Isoista päätöksistä oltiin samaa mieltä. Yhteisestä suunnasta.

Nyt tämä näyttää loppuneen, ainakin tällä vaalikaudella, ainakin täksi kevääksi.

Onhan se toki parlamentarismia, että enemmistöhallitus tuo esityksensä eduskunnan päätettäväksi. Mutta nyt eduskunta ei pystynyt tekemään päätöksiä. Jos Suomen korkein, arvovaltaisin ja arvokkain instituutio ei pysty Suomea kehittämään paremmaksi, niin kukas sitten? Markkinat varmaan – niillehän poliitiikot nyt valtaa työntävät. Vallalle löytyy kyllä ottaja.

Mihinkään ei ole poistunut – eikä poistu – sote-uudistuksen kovat, isot ja tärkeät perusteet. Suomalaiset vanhenevat, huoltosuhde heikkenee, sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvavat rajusti, varsinkaan pienet kunnat eivät niistä selviä, hoitoonpääsy on hidasta. Kansalaisten eriarvoisuus on lisääntymässä, palveluja ei pystytä kaikille kunnolla takaamaan. Tämä kaikki on ollut tiedossa pitkään. Tämän, ja edellisen ja sitä edellisen hallituksen ja eduskunnan ylivoimaisesti tärkein tehtävä oli tehdä ratkaisu.

Eivät tehneet.

Parlamentarismi on kansan valtaa, eduskunnalle luovutettua. Ei sen tarvitse olla vastakkainasettelua. Vaalien jälkeen jokainen puolue lähtökohtaisesti haluaa hallitukseen. Hallitusohjelmasta käydään neuvottelut. Lopputulos käy joillekin paremmin, joillekin huonommin, mutta ei sitä yks puolue sanele. Se on aina sovittelun tulos, kompromissi, yhdessä sovittu. Nyt oppositioon jääneet puolueet kokevat yhteiskunnalliseksi tehtäväkseen vastustaa kaikkia esityksiä, joita hallitus eduskunnan päätettäväksi tuo. Silloinkin, kun ehdotus koituisi useimpien, usein suuren enemmistön, joskus jopa kaikkien hyväksi. Mutta kun ollaan oppositiossa, ei haetakaan yhteistä, suomalaisten hyvää.

Näin kävi sotenkin kanssa. On tyrmistyttävää, että kansanedustaja (Anna Kontula) sanoo poliittisen uransa suurimmaksi saavutukseksi soten kaatumisen. Sillähän haettiin yleistä hyvää – nyt hyvän kaataminen on monen kansanedustajan mielestä hyvä asia, suorastaan saavutus.

Kovin hyvältä ei vaikuta edes pääministerin käsitys suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä. Tai vielä kauheampaa: pääministeri on ymmärtänyt oikein, minä ihan väärin. Minulla on käsitys, että hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta. Jos sitä luottamus ei ole, hallitus kaatuu. Nyt hallitus kaatui, kun pääministeri (ja ympärillä olevea koneisto) niin halusi ja päätti. Onkos tämä oikeaa demokratiaa? Kun pääministeri ei luottanut eduskuntaan, hallitus hajoaa; eduskunta ei nauttinut pääministerin luottamusta.

Mites tämä demokratia näin päin kääntyi?