26.1.2018
Näinä aikoina monet totutut instituutiot menettävät merkitystään. Poliisi, kirkko, oikeuslaitos, ammattiliitot, sanomalehdet, televisio, YK, EU, suuryritykset - kansalaisten luottamus on vähentynyt, ja vähenee. Monet tekevät sen itse: Aarnio ja poliisi, Nissinen ja oikeuslaitos, menneeseen turvautuminen ja ammattiliitot, paperiin uskominen ja sanomalehdet. Ja nyt myös puolueet vähentävät omaa tarpeellisuuttaan, ihan itse.
Puolueisiin suomalaiset eivät ole erityisemmin luottaneet aikoihin, vaikka ne ovatkin demokratian ja kansan tahdon välittämisen kannalta aivan olennaisia.
Presidentinvaaleissa puolueet ovat näköjään päättäneet vetäytyä ihan erilleen suomalaisesta demokratiasta, äänestämisestä ja äänestäjistä. Vaalit ja presidentti ei näytä puolueita kiinnostavan. Mikä niitä sitten oikein kiinnostaa?
Presidentinvaalit ovat tietysti puolueille ongelma, varsinkin kun presidentin valtaoikeuksia on täsmennetty. Presidentti ei lähtökohtaisesti puutu sisäpolitiikkaan, ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Vaikuttaa, että puolueille vain sisäpolitiikka on tärkeää, eivätkä ne uskalla lausua ulkopolitiikasta mitään.
Toki nämä vaalit ovat monelle puolueelle ongelma.
Kokoomuksella ei ole omaa ehdokasta, kun Niinistön takana on valitsijayhdistys.
Keskustan ongelma on ihan toinen: keskustalaisia ehdokkaita on peräti kaksi: Vanhanen ja Väyrynen, joista valitsijayhdistyksen Väyrynen sotkee puolueen kuvioita pahasti.
Sdp sai sentään nolon väännön jälkeen oman ehdokkaansa, mutta ei entisestä mahtipuolueesta löytynyt - eikä löydy - yhtään varteenotettavaa presidenttiehdokasta.
Vihreillä on ehdokas, mutta onko Haavisto oikeasti Vihreiden ehdokas, vai pelkästään vihreä ehdokas?
Vasemmistoliitolla, Perusssuomalaisilla ja Rkp:llä on oma ehdokas. Tai siis niin, että puolueet ovat asettaneet ehdokkaan. Mutta julkisuudessa ei oikein mitenkään näy, että puoluejohto tai puolue ylipäätään olisi sen kummemmin tukemassa omaa ehdokastaan.
Ja vähissä on ollut Antti Rinteen ja Touko Aallonkaan näkyvä tuki ehdokkaalleen.
Tulee tunne, että puolueet - yksikään niistä - ei ole kiinnostunut näistä vaaleista. Ehdokas asetetaan velvollisuudesta, järjestetään vähän organisaatiota, kerätään vähän rahaa, mutta sen jälkeen ehdokas on omillaan. Parhaiten vaaliorganisaation luomisessa ja rahan keräämisessä on onnistunut valitsijayhdistyksen Niinistö. Ei siihen puolueorganisaatiota tarvittu.
Luulisi, että puolueet olisivat kampanjoimassa paitsi oman ehdokkaansa, myös ja varsinkin omien arvojensa, ja itsensä, puolesta. Mutta ehkä niillä ei enää oikein ole arvoja, jotka voisi ilmaista ja joita voisi tai kannattaisi puolustaa. Ehkä puolueet ovat niin samanlaisia, ettei niiden mielestä henkilövaalissa kannata lähteä omaansa puolustamaan. Ehkä Niinistön ylivoima on niin suuri, että puolueet ajattelevat, ettei häviäjän puolelle kannata mennä. Nythän - kun Niinistö voittaa - ei voittajan puolelle päässyt yksikään puolue. Kaikki ovat häviäjiä.
Ehkä vaalin niin vahva henkilöityminen tekee sen, että demokratian välikappaleet eivät oikein osaa olla mukana.
Ja ehkä presidentin ja myös vaalien keskittyminen ulkopolitiikkaan tekee sen, että puolueet eivät rohkene lähteä julkisesti keskustelemaan ulkopolitiikasta. Ehkä ne haluavat säilyttää mielikuvan Suomen ja suomalaisten yhtenäisyydestä, edes ulkopolitiikassa. Venäjästähän on näissä vaaleissa keskusteltu hämmästyttävän vähän.
Mutta ei ole demokratialle hyvä, jos puolueiden merkitys hupenee entisestään. Mites sitten järjestetään kunta-, maakunta-, eduskunta- ja EU-vaalit, jos ei puolueiden kautta?
Kaikki uutiset:
Kaukopään tehtaat maailman muutoksessa
Tannisen säätiön historia ilmestyi
Yhteisen hyvän kaatamisesta hyve
Levyt kuolevat ja muistot katoavat
Tarina tuli journalismiin - piru vie
Olin siellä minäkin – hiihdoissa
Näin puhut journalismista lapsille
Lasten juhla - aika karnevaali
Hyvinvointiyhteiskunnan hyvästit
Tmi Rinkisen jutut
Y-tunnus: 2785907-7
Antti Rinkinen
Lahti
antti.rinkinen(at)rinkisenjutut.fi
0400 547 733