Uutiset

Levyt kuolevat ja muistot katoavat

Kirjoitan erään yhdistyksen historia-juttuja. Aineistoa on paperilla ja ihmisten muistissa – mutta yhdellä miehellä oli rajusti tarinoita ja kuvia CD:llä.

Loistava juttu - vanhalla ja vanhojen ihmisten yhdistyksellä aineistot sähköisenä. Helppo käyttää ja käsitellä, etsiä hakusanoilla. Pöytä ei täyty papereista, asiat pysyvät järjestyksessä.

Mutta sittenpä tuli ongelma: omalla tietokoneella ei ole CD-asemaa.

Onneksi Suomessa on loistavat kirjastot. Siellä olen aiemminkin siirtänyt tietoa CD:ltä muistitikulle ja sitä kautta tietokoneelle.

No, CD ja USB-tikku mukaan ja kirjastoon.

Mutta loistava kirjastolaitos onkin tapansa mukaan ajan tasalla ja on uusinut tietokoneensa. Henkilökunnallekin tuli täytenä yllätyksenä, että uusissa koneissa ei olekaan enää CD-asemaa.

Onneksi jostain löytyi vielä vanhoja koneita. Aika kömpelöitä, mutta sentään CD-asema löytyi ja kopiointi omalle koneelle onnistui. Mutta kohta nekin koneet uusitaan.

DVD ehti hädin tuskin täysi-ikäiseksi, kun kuolema alkoi kolkutella. Kukoistus kesti kymmenen vuotta.

CD:n elämä oli pitempi, liki kolmekymmentä vuotta.

Nyt molemmat tallentamisen isot D:t ovat saattohoidossa. Ja se kävi äkkiä.

Sinänsä D:t -  compact discit ja digital versatile (tai video) discit -  olivat vallan mainioita. Ne tekivät teollisuuden ja sopimisen historiaa, mullistivat tiedon tallentamisen ja siirtämisen, tiedon määrän, tiedon käytön; yksinkertaistivat, nopeuttivat. Ja edullisesti. Niille pystyttiin luomaan maailmanlaajuinen standardi, ei ollut kilpailevia järjestelmiä. Laitteet ja levyt olivat halpoja, ja helppokäyttöisiä. Niihin mahtui aivan ennennäkemätön määrä tietoa tavattoman pieneen ja kätevään muotoon.

Mutta aika ajoi ohi.

Nyt tiedostojen siirtäminen pilveen on helppoa, kätevää ja nopeaa. Tieto säilyy – uskottavasti ja toivottavasti – pilvipalveluissa pitkään, siihen pääsee käsiksi missä vain, millä vain laitteella, kunhan on nettiyhteys. Eikä tarvita erillistä D-soitinta.

Ääntä ja liikkuvaa kuvaa toistetaan suoratoistopalveluiden kautta halvalla ja helposti.

Enää ei tarvita kotona CD- ja DVD-hyllyä, ei erillistä soitinta. Älylaite ja jonkinlainen vahvistin/kaiutin riittävät. Autoissakaan ei enää ole CD-soittimia. Näyttö on vähän ongelma: tarvetta olisi edulliselle, isolle, kaikkien laitteiden kanssa yhteensopivalle, kevyelle, helposti kuljetettavalle ja säilytettävälle laitteelle. Muulle kuin perinteiselle televisiolle.

Voi vain arvailla, miten paljon Suomessa ja maailmassa on tietoa CD- ja DVD-levyillä. Tietoa, johon ei kohta ole enää pääsyä. Levyille kävi kuin aikanaan kaitafilmeille, C-kaseteille ja LP-levyille. Tallessa on omaa henkilöhistoriaa, läheisten kuvia, suvun tapahtumia, järjestöjen historiaa, kylien, kaupunkien, valtioiden ja koko maailman historiaa. Pysyväthän ne levyillä tallessa, mutta kun ei ole laitetta, millä toistaa, niin eihän levyillä mitään tee.

Historian tallentamisen kannalta levyjen nopea hiipuminen on ongelma – kuten ylipäätään digitaalisen kulttuurin tallentaminen. Sosiaalisessa mediassa suosittuja ovat vuorokauden näkyvät päivitykset; miten ne tallennetaan tulevaisuutta varten, miten tulevat tutkijat selvittävät, millaista aineistoa jaettiin SnapChatissa tai Instragramissa, miten tätä aikaa elettiin? Miten meidän aikamme historiankirjoitus – koko maailman ja ihan yksittäisen ihmisenkin – tallennetaan?

Ei minullakaan ole kotona enää C- tai VHS-kasetteja, ei LP-, C- tai DV-levyjä. Ja kirjatkin ovat aika vähissä.

Digitaalisesti hoituvat.