Tmi Rinkisen jutut
ETUSIVU UUTISET REFERENSSIT YHTEYSTIEDOT
Tmi Rinkisen jutut

Uutiset

Näin puhut journalismista lapsille

11.11.2016



Yhdysvaltain presidentinvaalit muuttivat maailmaa. Ehkä.



Sosiaalisen median kommenttien perusteella moni uskoo, että Yhdysvallat on ankara diktatuuri, jossa presidentti määrittelee yksinvaltiaana, millaista politiikkaa suurvalta harjoittaa.



Moni tuntuu uskovan, että vaalikampanjan puheet ovat sama kuin valinnan jälkeen toteutettava politiikka. Nämä samat ihmiset syyttävät suomalaisiakin politiikkoja vaalilupausten pettämisestä. Tämä logiikka on minulle jäänyt vähän hämäräksi: ennen vaalejahan kerrotaan tavoitteet, ja sitten niiden toteuttaminen on juuri sitä politiikkaa, jossa haetaan kompromisseja erilaisten näkemysten kesken. Ei tavoite ole toteutus.,



Ronald Reaganin valinnan jälkeen Euroopassa oltiin kauhuissaan. Ainakin ns. älymystö ja silloinen vasemmisto, keskusta ja osin oikeistokin. Mutta miten kävi: b-luokan näyttelijä toi maailmaan liennytyksen, lähensi suurvaltoja, paransi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välejä. Ei se ollut yksin Reagan, vaan koko Reaganin hallinto.



George W. Bushin aikana oli pahan akseli, axis of evil. Akseli-mallin hyvä puoli on se, että se on tavattoman selkeä, eikä ulottuvuuksia ole kuin kaksi: hyvä ja paha. Valitettavasti maailma on oikeasti moniulotteinen ja sävyjä on lukemattomia.



Journalismi näki Yhdysvaltain vaalikampanjan pahan akselina. Oli hyvä ja oli paha. Monet tiedotusvälineet asettuivat selkeästi hyvän puolelle. Trumpista julkaistiin pääasiassa möläytyksiä - joita herra paratkoon kyllä riitti. Ainakin minulle muodostui kuva, että Trump on täysi pölvästi; rasisti, naisvihaaja, vähätietoinen, öykkäri, seksisti.



Voihan se olla niinkin.



Mutta ehkä Trumpin puheissa oli myös järkeviä näkemyksiä. En tiedä, kun en alkuperäisille lähteille mennyt, ja olin lähinnä Hesarin, Ylen ja hieman New York Timesin varassa.



NYT julkaisi muutama päivä ennen äänestystä jopa aukeaman, johon oli koottu vuosien varrelta Trumpin pahimmat loukkaavat tölväykset. No, toki NYT on itärannikon älyköiden lehti. Eivät lehden lukijatkaan Trumpia kannattaneet.



Clinton näyttäytyi fiksuna, ainakin fiksumpana. Maltillisena, tietävänä, osaavana, kokeneena. Vähän neutraalina. Joka sai omat asiansa tuotua julki puolueettomasti, kiihkottomasti. Ihan kuten perinteiseen journalismiin kuuluu - asiallisesti.



Mutta kun vastapuoli oli paha, Clintonista tuli väistämättä hyvä.



Journalismi teki sellaista, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä: valitsi puolensa.



Ainakin osittain tästä syystä vaaleissa kävi miten kävi. Journalismi uskoi voivansa valita voittajan, mutta äänestäjien vastaisku oli tehokas, ja peruuttamaton. Journalismi asettui demokratian ydintä, kansalaisia, vastaan. Yritti valita presidentin.



Journalismi kaivoi omaa kuoppaansa. Saa nähdä, miten se sieltä kipuaa.



Eikä tässä vielä kaikki.



Axis of Trump -asenne jatkuu vaalien jälkeenkin.



Diplomaateilla ja vastuullisilla valtiojohtajilla on hyvä periaate: toisen valtion sisäisiin asioihin ei pidä ylenmäärin puuttua - kunhan valtio noudattaa kansainvälisiä sopimuksia. Diplomatia ei tietenkään koske tavallisia kansalaisia, ja toki Trumpin saa tuomita ihan vapaasti, myös ennen toimikauden alkua.



Mutta sitä en oikein jaksa mitenkään ymmärtää, että vastuullisena pitämäni tiedotusvälineet jatkavat kauhukuvien rakentelua.



Torstai-iltana Yleisradion A-studiossa pohdittiin ihan vakavasti, miten Trumpin voitto selitetään lapsille. Ihan oikeasti.



Eikä siinä kaikki: perjantain Helsingin Sanomissa on sivun juttu siitä, miten lapsille pitää tämä kauheus selittää. On oikein fakta-laatikko - otsikkona Näin puhut Trumpista lapsille.



Journalismia!



Eikä siinäkään vielä kaikki. Hesarin mukaan Sanomalehtien liitto on julkaissut vinkit, miten Trumpista ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksesta kannattaa puhua lapsille.



Journalistin ohjeiden mukaan journalistista päätösvaltaa ei missään oloissa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Nyt alan oma etujärjestö ohjeistaa kouluja ja siinä ohessa myös lehtiä, miten tästä pahasta pitää puhua.



Sanomalehtien etujärjestön mielestä esi- ja alkuopetuksessa pitäisi kirjoittaa kirje Donald Trumpille. Lukiolaiset laitetaan pohtimaan, tulevatko Trumpin lupaukset toteutumaan.



Jo on aikoihin eletty.



Perinteisesti lehdistön tehtävä ei ole ollut ohjeistaa kouluja. Vapaissa länsimaissa siis.



Bush julkisti axis of evil - ajatuksensa 2002. Tasan sata vuotta aiemmin, 1902, V.I. Lenin kirjoitti teoksen Mitä on tehtävä. Siinä hän määrittelee lehdistön tehtävän: lehdistö on  kollektiivinen propagandisti, agitaattori ja organisaattori.



Hyvin näyttää Leninin oppi menneen perille, lopulta. Valitettavasti.

Tmi Rinkisen jutut
Y-tunnus: 2785907-7

Antti Rinkinen
Lahti

antti.rinkinen(at)rinkisenjutut.fi
0400 547 733

Kaakon Nettipalvelu Oy