Uutiset

Euroopasta pitäisi puhua

Suomessa on vaalien kevät. Vaaleista pitäisi puhua. Mutta varsinkin eurovaaleista Suomi on ihan hiljaa.

Eduskuntavaaleista alkaa jo puhetta olla. Se on tietysti erinomainen asia. Demokratiassa valta kuuluu meille, kansalle, ja vaaleissa sitä luovutetaan valtiopäiville. Siksi on erityisen tärkeää, että ennen vaaleja ehdolla olevat ihmiset ja puolueet esittelevät näkemyksiään, tavoitteitaan ja toiveitaan siitä, mihin suuntaan Suomea pitäisi kehittää.

Vaalilupauksista puhutaan, mutta sehän on ihan turhaa puhetta. En muista, että yksikään varteenotettava ehdokas olisi luvannut mitään, vaikka tulisi valituksi. Ja jos olisikin, lupaushan on turhaa puhetta. Yksi edustaja ei mitään päätä, päätöksenteko vaatii eduskunnan enemmistön. Tavoite, toive ja lupaus työskennellä jonkin asian puolesta on ihan eri asia kuin lupaus.

Eduskuntavaalit ovat huhtikuun 14.  päivä.

Eurovaalit ovat toukokuun 26. päivä.

Aika vähän on aikaa molempiin. Ehdokkaiden ja puolueiden pitäisi lyhyessä ajassa tuoda esille, millaista tulevaisuutta ne meille haluavat.

Suomessa tärkeäksi asiaksi on vaalien alla noussut vanhusten hoito, hoiva ja palvelu, ihan aiheestakin. Varmaan muitakin tärkeitä teemoja vielä nousee: ainakin sote, jos ja ilmeisesti kun nykyinen eduskunta epäonnistuu surkeasti tärkeimmässä tehtävässään. Työllisyys, tuottavuus, kilpailukyky, ikääntyminen, valtionvelka, nuorten syrjäytyminen, puolustus ja suvaitsevaisuus varmaan nousevat vielä esille.

Arvoista puhutaan vähän. Epäilen, että Euroopasta puhutaan hyvin vähän – kotoiset ongelmat vievät huomion.

Vähän epäilen, että eurovaalit jäävät pahasti syrjään. Kevät, huhti- ja toukokuukin pitkälle, kuluu arvattavan vaikeissa hallitusneuvotteluissa, ja politiikan, kansalaisten ja journalismin huomio on niissä.

Missä vaiheessa sitten Euroopasta ja EU:sta sitten Suomessa oikein keskustellaan?

Ei varmaan oikein missään.

Syytä olisi.

Eurooppa on vaikeiden asioiden edessä. Meidän osuutemme maailman taloudesta on romahtanut, ja suunta on vain alaspäin. Maailman suurimpien yritysten joukossa on yhä vähemmän eurooppalaisia – Yhdysvallat ja varsinkin Kiina hallitsevat. Tuotantoa on siirtynyt Euroopasta Kauko-Itään, työpaikat vähentyneet. Toisaalta työvoimapula uhkaa, kun eurooppalaiset ikääntyvät. Tieteessä Euroopassa on vielä joitain huippuyliopistoja, mutta laskeva suunta siinäkin on. Kovin monella mittarilla olemme putoamassa kehityksestä.

Euroopan vahvin kumppani, Yhdysvallat, elää nykyisin ihan omaa elämäänsä, ja katselee kavereita muualta.

EU itse on ehkä hajoamassa. Britit lähtevät tuota pikaa; ei olisi ehkä paha, jos muutama muukin maa lähtisi, kun eivät EU:n arvoja arvosta. Ranska ja Italia ovat aika huonoissa väleissä. Saksa etsii johtajuuttaan uudestaan. Espanjalla on omia ongelmia.

Eurooppalaisiin ja EU:n arvoihin ovat kuuluneet sivistys, suvaitsevaisuus, oikeusvaltio, tasa-arvo. Nyt näitä koetellaan enemmän kuin 75 vuoteen. Monessa valtiossa kansallis- ja ahdasmieliset ajatukset ovat vahvoja.

Kun sanotaan ”Eurooppa” ja ”EU”, mitä tulee mieleen?

Yhä enemmän rajojen sulkeminen, pakolaisvastaisuus, nationalismi, eriarvoisuus, korruptio, epäluulo, ahdasmielisyys.

Kansallismieliset alkavat hallita keskustelua Euroopasta. Ja se saattaa muuttaa Eurooppaa, ja tehdä meille entistä synkemmän itseemme käpertyvän tulevaisuuden.

Vähän ihmettelen, miten tässä näin kävi. Miksi vanhat, kokeneet ja ilmeisen osaavat puolueet, poliitikot ja aatteet ovat antaneet keskustelun nationalisteille?

Totta toki on, että Suomi on pieni tekijä europarlamentissa. Ja totta sekin, että siellä on monenlaisia ryhmittymiä, ja jokaisessa suomalaisia on vähän.

Mutta kuka Euroopan hyvästä tulevaisuudesta huolehtisi, jos eivät varsinkin Pohjoismaat, eurooppalaisia arvoja puolustavat?

Siksi olisi hyvä, että puolueet puhuisivat Euroopasta jo eduskuntavaalien yhteydessä. Näkisivät vähän pitemmälle sekä maantieteellisesti että ajassa. Kertoisivat arvonsa. Puolustaisivat eurooppalaista tapaa olla, elää ja kehittyä. Kehittäisivät Eurooppaa.